Harmaan sävyjä

Tein esikoiselle tänä talvena jo yhdet porolapaset (ohje Novita talvi 2011), mutta ne venyivät ja vanuivat ihan muodottomiksi pulkkamäessä. Niinpä piti tehdä uudet :) Koska käytin ohuempaa lankaa kuin ohjeesa, täytyi mallia vähän muokata. Kyllä, täällä oli hetken verran lunta niin että koulun liikuntapäivänä ulkoliikunta onnistui. Sen lisäksi pojat ovat päässeet liikuntatunnilla luistelemaan puolisen kymmentä kertaa - yhteensä :D

Koska tavoitteenani on neuloa omasta varastosta löytyvistä langoista, eikä minulla kuitenkaan ollut lapasiin riittävästi lankaa, olin kaukaa viisas ja ostin lisälangat Anttilasta. Saa nähdä miten Novitan aito suomalainen sukkalanka kestää kulutusta, 7 veljestä ei kestänyt sitä yhtä pulkkareissua. Jos olisin mennyt lankakauppaan ostamaan langat tumppuihin, 100 g ei olisi taatusti riittänyt, vaan mukaan olisi tarttunut yhtä jos toista ihan-pakko-ostaa-lankaa ;)

Tein tumppuihin ohjeesta poiketen intiaanipeukalon, joka istuu ainakin minun käteeni huomattavasti paremmin kuin se tavallinen peukalokiila.

Esikoinen vinkkasi tarvitsevansa myös sukat, mutta koska tiedän kokemuksesta, että hänen sukissaan saa olla koristeena enintään raitoja, tein ihan perussukat: kärjestä aloitetut 2 o 1 n joustimella magic loopilla 3,5 mm puikoilla ja tiimalasikantapää.

 
Harmaan sävyt toistuvat ulkonakin. Harmaa on kyllä tyylikäs väri ja yksi lempiväreistäni, mutta suosin sitä mieluummin vaatteissa kuin luonnossa :/ Muutama pakkasaste ja auringonpaiste tekisivät terää. En ole uskaltautunut vielä kylvämään edes chilin siemeniä, kun pelkään ettei valo riitä taimille. Ja jos kevät jatkuu sateisena ja viileänä kovin pitkään, ei taimia voi edes viedä ulos karaistumaan.

Alkutalven pari pakkasjaksoa on tehnyt hauskan kaksikerroksisen jään ojassa virtaavan veden katoksi. Viime päivien plussakelit ovat kyllä sulattaneet tämänkin ojan jo kokonaan eikä metsässä meinaa päästä kulkemaan kuivin jaloin.

Ilman Grisliä minua ei kyllä saisi näillä ilmoilla ollenkaan ulos. Onneksi tuo on niin onnellinen päästessään juoksemaan metsässä, että lenkkeily on ilo minullekin. Parasta kevään tulossa on valon lisääntyminen. Tänä aamuna ei ollut enää pilkkopimeää kun tulimme lenkiltä takaisin. Muuten kevät on minulle vain kesän odotusta, en ole yhtään kevätihminen etenkään tällaisen talven jälkeen.

Mukavia helmikuun viimeisiä päiviä. Meillä juhlitaan 14-vuotiasta ensi viikonloppuna. Tai ei tuo enää mitään juhlia halua, mutta veljeni perheineen kutsui itsensä kylään, joten jotain pientä herkkua voisi leipoa.