keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Afrikankukkapeitto

Yli vuoden kestänyt peittoprojekti on vihdoin valmis. Päättelin viimeiset langanpäät juuri ennen kesälomani loppumista.


Aloitin peiton varastossani olevilla puuvillalangoilla, mutta pääosin peitto on tehty sitä varten ostetuista langoista. Yhteensä peittoon kului vähän päälle kilo erilaisia puuvillalankoja.



Afrikkalaisia kukkia oli tosi kiva virkata, mutta niiden yhdistäminen ja etenkin langanpäiden päättely meinasi jo käydä työstä. Vaikka päättelin suurimman osan langoista jo kukkia virkatessa, pääteltävää oli silti ihan riittävästi. Paloja on n. 240 ja ne on virkattu 3 mm koukulla. Onneksi oli hyvät lomasäät, niin oli ihan mukava istua pihalla virkkaamassa paloja yhteen. Peiton koko on 120 x 200 cm ja se on juuri sopiva päiväpeitoksi minun sänkyyni.  Värisommittelun teki kuopus.


Esikoisellakin on työn alla pari vähän pitkäkestoisempaa projektia. Tämän kesän hän on korjannut mopoaan ja sai laitteen sen verran kasaan, että sai ajettua mopokortin. Minä toimin opettajana. Taustalla näkyvä Mercury ilmestyi pihaamme muutama viikko sitten. Esikoinen suunnittelee, että auto olisi ajokunnossa sitten kun hänellä on ajokortti eli 2,5 vuoden kuluttua. Autosta puuttuu vielä muutamia pikku juttuja, kuten moottori :D

Töiden alettua käsitöiden valmistuminen ja sen mukana blogin päivitystahti hidastuvat, mutta eiköhän syksyn mittaan jotakin valmistu.

Oikein mukavaa elokuun alkua kaikille! Nautitaan kesästä ja kerätään D-vitamiinia pitkän talven varalle niin kauan kuin lämpöä ja valoa riittää.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Pieniä palmikoita


Kävin alkukesästä Teeteen tehtaanmyymälässä hamstraamassa kesälankoja. Sandnes Linestä valmistui Aqua Pearl (maksullinen Ravelry-ohje). Paita on neulottu saumattomasti ylhäältä alas. Puikkoina käytin 3,25 mm Knit Pro pyöröjä.


Lankaa kului 500 g ja minulle jäi jäljelle vielä toinen mokoma. Jätin paidan tarkoituksella melko lyhyeksi, silllä kokemukseni mukaan puuvillalanka venyy jonkin verran ja tässä langassa on yli 50 % puuvillaa.




Lomamatkalle piti saada jokin pieni yksinkertainen neule ja otin mukaan esikoiselle muutama vuosi sitten tekemäni pieneksi jääneet säärystimet, jotka purin ja neuloin sukiksi. Lanka on Lankava Oy:n Sukkis-lankaa. Neuloin sukat 2 mm pyöröillä varpaista varteen ja jotten olisi aivan kyllästynyt koon 41 sukkien neulomiseen, tein sukkiin pieniä palmikoita. Joka toisella kerroksella neuloin joka toiseen palmikonkierron ja kiertosuunta vaihtuu sukan etu- ja takakeskellä. Ymmärsittehän ;)


Pätkävärjätty lankaa läikittyy usein rumasti, niin kuin näissäkin sukissa, mutta palmikoissa se näyttää oikeastaan ihan kivalta. Pohjan sileässä neuleessa läikittyminen ei niin haittaa.

 
Olin neulonut samasta langasta pojalle myös ranteenlämmittimet, mutta nekin kaipasivat vähän päivitystä koon osalta. Käytin näissä samaa palmikkomallia ja neuloin lämmittimet sormista alkaen. Peukalokiila on hyvin istuva intiaanipeukalo, joka on suomennettu myös intialaiseksi peukalokiilaksi.
 




Olin kuopuksen kanssa iltakävelyllä yhtenä iltana ja meillä oli kamera mukana kuopuksen herbaariota varten. Ilta-aurinko valaisi näin kauniisti matkan varrella olevia kallioita.


Mukana matkassa oli tietysti aina yhtä innokas Grisli, josta kuopus nappasi tällaisen kuvan.

Iloista heinäkuun jatkoa kaikille! Minä aion vielä tämän viikon nauttia helteistä ja sitten pitääkin jo palata töihin. Eipä ole voinut lomasäistä valittaa tänä kesänä :)





lauantai 19. heinäkuuta 2014

Heinäkuussakin kukkii

 
Olen ollut tänä kesänä vähän laiska kuvaamaan pihaa ja syyn näette yllä. Talomme on rapattu ja ikkunapuitteet vaihdettu ja se on aiheuttanut jonkinlaista myllerrystä koko pihaan. Seinustalle istuttamani tomaatit jouduttiin kaivamaan pois, samoin suurin osa akileijoista, ja muutkin kasvit ovat kärsineet remontin kourissa. Chilit jouduin siirtämään kokonaan sisälle ja muita ruukuissa kasvatettavia on siirrelty pitkin pihaa.
 
 
Kukkapenkki on melko surullinen näky, mutta onneksi Dessinminttu on säilynyt hengissä ja kottikärryt tarjoavat mukavasti varjoa aurinkoisena päivänä.
 

 
Kauempana talosta sijaitsevat kasvit ovat sentään säästyneet myllerykseltä ja kelta-valko-violetti penkki kukkii kauneimmillaan.
 

Ketoneilikka on karannut penkistä ja kukkii käytävälaattojen välissä.


 
kultahelokki


Peurankelloa on siellä täällä.


verikurjenpolvi

 
suikeroalpi


 
tarha-alpi
 
 
Asterix "auttaa" postauksen laatimisessa.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Kulttuuripääkaupunki 2014

eli terveisiä Riiasta.


Vietin poikien kanssa muutaman päivän kaupunkiloman. Riika on kaunis kaupunki, josta löytyy paljon nähtävää ja koettavaa.


Euroopan kulttuuripääkaupungin asema on epäilemättä vielä lisännyt kaupungin kulttuuritarjontaa ja satuimme paikalle juuri kuorofestivaalien aikaan. Matkaseurani vain ei ollut oikein kiinnostunutta kuorolaulusta, mutta onnistuin kuuntelemaan muutamia esityksiä vanhassa kaupungissa kävellessämme.


Oopperan kulmalla on hauska patsas koiransa kanssa kävelyllä olevasta pariskunnasta.



Samoilta kulmilta löytyy myös silta, jonka kaiteet ovat täynnä lukkoja. Myös veljentyttäreni kiinnitti tänne lukon kihlautuessaan, mutta jostain kumman syystä pojat eivät innostuneet etsimään sitä ;)



Väsyttyämme kävelyyn teimme kierroksen veneellä, joka kiersi vanhan kaupungin kanavaa ja Daugava-jokea pitkin. Kaupungissa on lukuisia siltoja, joista tässä rautatiesilta.






Kanavassa oli useita suihkulähteitä ja tällaisia veneitä sekä rannalla että lautoilla vedessä. Myös ihan toimivia veneitä näkyi :)



Vuokrasin asunnon airbnb:n kautta ja se osoittautui paremmaksi kuin osasin odottaakaan. Asunto oli tilava ja sijaitsi todella keskeisellä paikalla päärautatieaseman lähellä vanhan kaupungin kupeessa. Asunto sijaitsi 1800-luvulla rakennetussa talossa sisäpihalla ja oli todella hiljainen, vaikka kadun puolella oli bussipysäkki juuri talon kohdalla. Portaat olivat hurjat ja voin vain kuvitella millaista on kuljettaa huonekaluja näitä pitkin, kun jo matkalaukun raahaaminen neljänteen kerrokseen kävi työstä.



Pojat löysivät avoimen oven talon ullakolle ja heidän piti tietysti käydä siellä katselemassa ja valokuvaamassa. Viereisessä talossa (matala katto oikella) oli sirkus ja vastapäätä (kuvan vasemmassa laidassa) luonnontieteellinen museo, jossa kävimme ainoana sateisena päivänä.


Koska olin liikkeellä poikien kanssa, kävimme tietysti myös automuseossa. Tästä kuvasta voi olla vaikea tunnistaa kuljettajaa, mutta kyllä siinä on itse Brezhnev kolaroimassaan autossa :D

 
Onnistuin eksymään  matkalla vain kerran. Selityksenä lienee, että kuljimme vain tämän ainoan kerran maan alla. Meidän piti alittaa kahden kadun risteys ja palatessamme ehdotin lähtemistä aivan väärään suuntaan. Minä menen täysin sekaisin suunnista jos joudun maan alle :D Onneksi olimme aivan kotikulmilla ja koska olimme eksyneet zeppeliinihallien luo, kävimme katsastamassa siellä olevan torin tarjonnan. Vihannekset näyttivät erinomaisilta, mutta muu tarjonta oli lähinnä halpisvaatteita. Yllättävää oli, että Riiassa pärjäsi venäjällä paremmin kuin englannilla. Nuoret puhuivat englantia, mutta taksikuskit ja torimyyjät vain latviaa tai venäjää. Tulipa verestettyä ruostunutta kielitaitoa.


 Käsityöläiskojuja oli sekä vanhassa kaupungissa että asuntomme viereisessä puistossa. Nämä turistihintaiset kissatossut jäivät Riikaan, mutta löysin kivan kesämekon. Aivan taloamme vastapäätä oli käsityöliike, joka oli avoinna tiistaista perjantaihin. Me olimme matkalla lauantaista tiistaiaamuun, joten se jäi katsastamatta. Muitakaan käsityöliikkeitä ei matkan varrelle osunut. Matka oli kaiken kaikkiaan onnistunut, mutta olisin viihtynyt pari päivää pidempään. Suosittelen Riikaa kaikille kaupunkimatkailusta kiinnostuneille.