sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Darling Buds of May

Etsiskelin Ravelrysta kesäpaitaohjetta, mutta kuinka kävikään: Löysin Caroline Steinfordin hurmaavan pyöreän pitsihuivi Darling Buds of May. Pitihän se saada heti puikoille, vaikka minulla muutama pitsihuivi jo onkin.




Ohje on erityisen selkeä ja helppolukuinen. Olin kuitenkin ainakin Ravelryssa ensimmäinen huivin neulonut ja löysin ohjeesta pienen virheen. Caroline korjasi sen heti ja nyt ohje on kunnossa.

Vaikka pitsiä neulottiinkn joka kerroksella, se ei ollut ollenkaan hankalaa, kun kaikki kerrokset olivat oikeita. Se hyvä puoli on ympyrää neulottaessa, että nurjaa puolta ei tarvitse neuloa ollenkaan.

Puikkoina käytin 3 mm Knit Pro Symphonie -pyöröjä. Oranssi lanka on Zelda's Dippins Wild and Free, värinä Halloween. Noin puolivälissä aloin epäillä langan riittävyyttä, mutta kyllähän se riitti - reunukseen asti. Onneksi reunus neulotaan erikseen, joten jämäkeräni Colourmartin silkkilankaa pääsi käyttöön. Se riitti juuri ja juuri. Lopputulos on oikeastaan ihan onnistunut, vaikka ensin epäilinkin toisen värin käyttöä.

Tähän huiviin meni 120 g lankaa, mutta koska ostin jo ennen huivin valmistumista 500 g lisää, ei lankavarastoni oikein näytä pienenemisen merkkejä. Puolivuotiskatsaus osoittaa, että tänä vuonna olen neulonut 3023 g ja ostanut 4617 g lankaa ja varaston suuruus on tällä hetkellä 10286 g. Langan kulutus on ihan hyvä, mutta ostotahti ollut alkuvuonna vähän liian kiivas.

Juhannussäät eivät oikein suosineet juhlijoita. Minä vietin juhannuksen flunssaa potien, joten sateinen ja kylmä sää ei niin kauehasti haitannut. Onneksi viikon kuluttua alkaa neljän viikon hellejakso. Ai mistä tiedän: Minulla on silloin loma :D

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kesäkuun alussa kukkivia

 

Bellikset kukkivat vieläkin kauniisti seinänvieruspenkissä ja akileijat ovat aloittaneet kukintansa. Penkin toisessa reunassa on Outdoor Girl -tomaatteja, jotka tekivät viime kesänä satoa lokakuuhun asti. Saa nähdä miten tänä kesänä käy.




Vaaleanpunaisen akileijan olen saanut blogikaverilta Tarikalta.



Violetin akileijan onnistuin siirtämään tien varresta. Siellä kasvaa myös valkoisia ja tummanpunaisia akileijoja, mutta en ole onnistunut saamaan niitä kasvamaan siemenestä. Tosin myös tila tässä penkissä loppuu, joten pitää kaivaa uusi kukkapenkki jos haluan lisää akileijoja :D



Hopeahärkki on levinnyt parkkipaikan viereisessä penkissä hyvin. Se on myös vähän levähtänyt, koska Grislistä on mukava pureskella luuta hopeahärkin päällä.



Lehtosinilatvakin on levinnyt hyvin.


Yhdestä penkistä löytyi pieni tupas violettia mirrinminttua. Se taitaa olla vähän puristuksessa, koska ei ole levinnyt yhtä hyvin kuin toisessa penkissä kasvava valkoinen.


Syreenipensaat ovat kasvaneet ja tarjoavat jo kivasti näkösuojaa naapuriin.






Meillä on myös unkarinsyreeniä, joka kukkii vaatimattomammin kuin suomalainen, kasvaa hitaammin ja kestää sään vaihtelua huonommin. En ymmärrä miksi sitä tuli joskus hankittua.

Puutarhan hoito muistutaa neulomisharrastusta siinä, että muutaman vuoden kuluttua ei voi käsittää miksi jotain kasvia tai lankaa on tullut ostettua. Maku muuttuu tai taidot kehittyvät, kummasta sitten lieneekin kysymys. Onneksi sekä suurin osa kasveista että langoista tuntuu vuosienkin jälkeen oikein hyviltä hankinnoilta :)

Mukavaa loppuviikkoa!