perjantai 2. marraskuuta 2012

Neulakintaat

Hankin kinnasneulan yli vuosi sitten ja kuvittelin oppivani tekniikan katsomalla videoita ja ohjeita netistä. En oppinut ja neula oli käyttämättömänä. Tänä syksynä paikkakuntamme kansalaisopistossa järjestettiin neulakinnaskurssi ja siellä vihdoin opin tekniikan.



Eivät nämä ensimmäiset kintaat lähempää tarkastelua kestä, mutta ovat kuitenkin kohtuullisen samankokoiset ja -malliset ja jopa sopivat minun käteeni. Eniten näissä epäonnistui peukalo ja virheitä on vaikka muille jakaa :)

Kintaat on tehty spiraalina kärjestä aloittaen ja lopetusreunaan tuli melkoinen pykälä vaikka kuinka yritin kiristää viimeisiä silmukoita.


Neulakintaiden pinta on mielestäni kaunista.

Lanka on omasta varastosta löytynyttä Novita Huopasta, jonka sain käytettyä viimeistä metriä myöden loppuun. Kintaat painavat 52 g.


Seuraavat kintaat tein G-B Filz-it -langasta joka osoittautui paitsi liian paksuksi myös liian kirjavaksi tähän tekniikkaan. Näihin kului 80 g lankaa.



Näistä tuli myös hirmu kapeat mutta peukalot onnistuivat jo paljon paremmin. Eivätköhän nämäkin koiranulkoilutukseen ja lumitöihin kelpaa kun on riittävän kylmä.



12 kommenttia:

  1. Tuota ei ole tullut kokeiltuakaan. Uuden oppiminen on aina hauskaa. Pinta näyttää kauniilta. Ja koiran ulkoilutukseen sopivat ainakin ja varmasti muuhunkin.

    VastaaPoista
  2. Söpöt on kintaat ja ainakin käyttökelpoiset,ja pienistä virheistä me ei välitetä :) Minusta molempien lanka näyttää hyvältä :)

    VastaaPoista
  3. Kivan näköiset kintaat!
    Vielä kun itsekin oppisin tuota spiraalina tekemään. :D

    VastaaPoista
  4. Onnittelut saavutuksesta.Pinta on kaunista ja siksi se kiehtoiskin.

    Minä en ole etes yrittänyt pitkään aikaan opetella kun ei ensimmäisellä onnistunut.Kirjallinen ohje on vielä tallessa mutta saattais olla että oppisin helpommin jos joku näyttäis miten se tapahtuu.

    VastaaPoista
  5. Sievän näköiset kintaat kummatkin, ei virheitä noista kintaista huomaa ollenkaan ainankaan minä. Nätit ovat, ja sopivat vaikka mihin käyttöön.
    Kinnasneulan sain äidiltä perinnöksi, ei vaan tullut aikanaan opeteltua kuinka kintaita tehdään.
    Hyvää viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  6. Aikamoinen saavutus...ei taida meikällä kärsivällisyys riittää.

    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  7. Kaikessa yksinkertaisuudessaan neulakinnastekniikka oli minullekin mysteeri ennen kuin menin kurssille. Nyt on taas kurssista kulunut muutama vuosi, joten en ole varma osaisinko/muistaisinko enää mitään. Nuo sinun kintaasi näyttävät kivoilta.

    VastaaPoista
  8. Neulakintaat on mielestäni lämpimämmät kuin tavan lapaset. Hienoa, että vanhoja tekniikoita vielä opetellaan.

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoinen tekniikka, joka olisi hauska oppia.

    VastaaPoista
  10. Oikein kivoja ja lämpöisen näkösiä.
    Minä en ole koskaan tuolla tekniikalla mitään tehnyt !

    VastaaPoista
  11. Minun neulakintaiden teko eli opettelu tyssäsi siihen, kun opettajaksi lupautunut mummo kuoli.
    Jälki paranee taidon karttuessa.

    VastaaPoista
  12. Komeat kintaat! Virheistä ei kannata lukua pitää, omin käsin tehty; arvokas! Neulakintaiden kuuluu huopua käytössä, kuka silloin yksityiskohtia katselee? Arvokas taito, minulla on ohjevihkonen asiasta ja monta neulaa, mutta taito puuttuu.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi