Ihastuin Ravelrysta löytämääni ilmaiseen Mekko-ohjeeseen Raviolo.
Tämä on ensimmäinen neulemekkoni ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Mekko neulottiin ylhäältä alas saumattomasti, joten sitä oli helppo sovittaa matkan varrella.
Ohje on kirjoitettu light fingering -vahvuiselle langalle, mutta minun käyttämäni Sandnes Duo on dk-vahvuista. Neuloin mekon 3,5 mm puikoilla M-koon mukaan. Lankaa kului 700 g.
Kuvaaja ei huomauttanut sen paremmin helman rypyistä kuin kauluksen rumasta asettelustakaan.
Tämä mekko oli tosi kiva tehdä ja on niin mukava päällä, että siitä tulee varmasti luottovaatteeni.
torstai 14. elokuuta 2014
sunnuntai 10. elokuuta 2014
Sadonkorjuun aikaan
Minusta kesän parasta aikaa on sadonkorjuu. Tämä kesä kylmine alkukesineen, talon rappauksineen ja kuumine keskikesineen ei ole ollut ihan paras kesä kasveille. Jotakin satoa sentään on tullut / tulossa.
Chilit ja paprikat ovat varmaankin kärsineet eniten. Ne joutuivat olemaan pitkään sisällä ensin kylmyyden ja sitten remontin vuoksi ja osan ehdin tappaa jo taimivaiheessa :( Muutama chili on sentään kypsynyt (tosin lajike on epävarma) ja paprikoitakin tulee jokunen.
Toinen kärsijä ovat olleet tomaatit. Seinustalla kasvavat taimet jouduttiin kaivamaan ylös remontin alta niiden parhaillaan kukkiessa ja kasvatuskaappiakin on jouduttu kuljettamaan pitkin pihaa. Jos kesä jatkuu lämpimänä, sato on kohtuullinen, mutta muuten joudumme tyytymään muutaman viikon satoon. Onneksi tämä on vain harrastus, niin sadon koolla ei ole niin paljon väliä :) Suoraan omasta pihasta poimittu maistuu joka tapauksessa hyvältä.
Samaa mieltä lienee Dessi, joka vaani kukkapenkissä olevaa ötökkää :D
Kesäkurpitsat ovat levittäytyneet "vähän" yli oman kasvatuslaatikkonsa. Kuopus, jonka tehtävänä on leikata nurmikko, joutuu kiertämään ne yhä kauempaa.
Meillä kasvaa tänä vuonna kesäkurpitsan lisäksi työkaveriltani saamaani omenakurpitsaa. Se on suunnileen kesäkurpitsan kokoinen, mutta vähän pyöreämpi ja kauniin vaaleanvihreä. Maku ei juurikaan poikkea kesäkurpitsasta.
Remontissa kärsineessä kukkapenkissä jaksavat sentään hanhikit vielä kukkia. Akileijat jouduttiin siirtämään pois, mutta onneksi muutama taimi säilyi ja Sinisen sohvan emäntä lähetti minulle ystävällisesti omassa pihassaan kasvavan kauniin punavalkoisen akileijan siemeniä. Toivotaan että saisin ne kasvamaan.
Kuunlija kukkii vaatimattomin kukin, mutta sen lehdet ovat kauniit.
Villanukkajäkkärä on levinnyt vähän liikaakin ja joutunee karsinnan kohteeksi syksyllä.
Syyskaunosilmä alkaa jo kuihtua, vaikka eletään vasta elokuun puoliväliä.
Olen aina pitänyt isokirjopeippiä eli värinokkosta sisäkasvina, kunnes näin sitä yhdellä pihalla ulkoistutuksessa. Kokeilin tänä kesänä ulkona ruukussa ja se näyttää viihtyvän hyvin.
Istuin päivällä keinussa leikkimässä kameralla, kun näin sudenkorentojen lentelevän ympäriinsä. Ryhdyin huvikseni kuvaamaan niitä ja pari otosta onnistuikin kohtuullisesti. En viitsi kertoa montako epäonnistui ;)
Huomenna arki alkaa toden teolla kun kuopuskin menee takaisin kouluun. Esikoinen on ollut omassa koulussaan jo pari päivää. Kuopus testasi pyöräänsä ja totesi pärjäävänsä sillä juuri ja juuri tämän syksyn. Viimeistään keväällä pitää ostaa isompi pyörä.
Juhlistimme koulun alkamista perinteisesti leipomalla korvapuusteja. Poikien kommenteista päättelen, että kolmesta pellillisestä alkaa olla enää tuoksut jäljellä ;)
Mukavaa alkanutta viikkoa. Koettakaa ensi yönä bongata superkuu. Meillä taitaa olla siihen liian pilvistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)