Talven kauneutta

 

Vihdoinkin tänä talvena on ollut oikeita kauniita talvipäiviä. Puissa on ihastuttava lumihuurre. Tiellä ei ole loskaa eikä jäätä, vaan lunta ja ulkoilu on ollut oikein miellyttävää.

 

 

 

Joulukuusen valoista puolet näyttää sammuneen. Meidän kuusemme on vähän ylikasvanut - pitäisiköhän istuttaa metsänreunaan pieni kuusentaimi.

 

 

Olen jo muutamana kesänä huomautellut miehelle säännöllisesti, miten mukava terassilla olisi istua, jos siihen paistaisi aurinko myös alku- ja loppukesällä. Aurinko kun ei jaksa kiivetä näiden korkeiden mäntyjen yli kuin aivan keskellä kesää. Tänä talvena olen lukenut paristakin lähteestä ääneen, miten nurmikolla kasvavaa sammalta on vaikea saada pois varjoiselta tontilta. Minua sammal ei haittaa, mutta ruohikko on miehen kunnia-asia. Jospa hän tänä talvena huomaisi, että kuvassa olevat isot männyt varjostavat ruohikkoa ikävästi ja kaataisi niistä ainakin yhden tai kaksi ;)

Kauniita talvipäiviä kaikille täällä kävijöille!

Harmaan sävyjä

Tein esikoiselle tänä talvena jo yhdet porolapaset (ohje Novita talvi 2011), mutta ne venyivät ja vanuivat ihan muodottomiksi pulkkamäessä. Niinpä piti tehdä uudet :) Koska käytin ohuempaa lankaa kuin ohjeesa, täytyi mallia vähän muokata. Kyllä, täällä oli hetken verran lunta niin että koulun liikuntapäivänä ulkoliikunta onnistui. Sen lisäksi pojat ovat päässeet liikuntatunnilla luistelemaan puolisen kymmentä kertaa - yhteensä :D

Koska tavoitteenani on neuloa omasta varastosta löytyvistä langoista, eikä minulla kuitenkaan ollut lapasiin riittävästi lankaa, olin kaukaa viisas ja ostin lisälangat Anttilasta. Saa nähdä miten Novitan aito suomalainen sukkalanka kestää kulutusta, 7 veljestä ei kestänyt sitä yhtä pulkkareissua. Jos olisin mennyt lankakauppaan ostamaan langat tumppuihin, 100 g ei olisi taatusti riittänyt, vaan mukaan olisi tarttunut yhtä jos toista ihan-pakko-ostaa-lankaa ;)

Tein tumppuihin ohjeesta poiketen intiaanipeukalon, joka istuu ainakin minun käteeni huomattavasti paremmin kuin se tavallinen peukalokiila.

Esikoinen vinkkasi tarvitsevansa myös sukat, mutta koska tiedän kokemuksesta, että hänen sukissaan saa olla koristeena enintään raitoja, tein ihan perussukat: kärjestä aloitetut 2 o 1 n joustimella magic loopilla 3,5 mm puikoilla ja tiimalasikantapää.

 
Harmaan sävyt toistuvat ulkonakin. Harmaa on kyllä tyylikäs väri ja yksi lempiväreistäni, mutta suosin sitä mieluummin vaatteissa kuin luonnossa :/ Muutama pakkasaste ja auringonpaiste tekisivät terää. En ole uskaltautunut vielä kylvämään edes chilin siemeniä, kun pelkään ettei valo riitä taimille. Ja jos kevät jatkuu sateisena ja viileänä kovin pitkään, ei taimia voi edes viedä ulos karaistumaan.

Alkutalven pari pakkasjaksoa on tehnyt hauskan kaksikerroksisen jään ojassa virtaavan veden katoksi. Viime päivien plussakelit ovat kyllä sulattaneet tämänkin ojan jo kokonaan eikä metsässä meinaa päästä kulkemaan kuivin jaloin.

Ilman Grisliä minua ei kyllä saisi näillä ilmoilla ollenkaan ulos. Onneksi tuo on niin onnellinen päästessään juoksemaan metsässä, että lenkkeily on ilo minullekin. Parasta kevään tulossa on valon lisääntyminen. Tänä aamuna ei ollut enää pilkkopimeää kun tulimme lenkiltä takaisin. Muuten kevät on minulle vain kesän odotusta, en ole yhtään kevätihminen etenkään tällaisen talven jälkeen.

Mukavia helmikuun viimeisiä päiviä. Meillä juhlitaan 14-vuotiasta ensi viikonloppuna. Tai ei tuo enää mitään juhlia halua, mutta veljeni perheineen kutsui itsensä kylään, joten jotain pientä herkkua voisi leipoa.

Mieluisat naapurit

Lempineulontapaikaltani keinulta on näin hyvä näkyvyys uusimpien naapureidemme kotiin.

Pönttöä asuttaa kirjosieppopariskunta, kuten miltei joka kesä. Joinakin kesinä pöntössä on majaillut talitiaisperhe.

Dessi nukkui vieressäni keinulla, mutta lähellä lentelevät kirjosiepot ja haarapääskyt alkoivat kiinnostaa. Jos lintunaapurit äityvät kovin meluisiksi, tiedämme mennä ajamaan liian lähellä pesää oleilevat kissat kauemmaksi. Dessi lähtee kun puhuu kovaan ääneen tai taputtaa käsiään yhteen, mutta paksukorvaisemman Asterixin olen joutunut ajamaan pois pesän lähettyviltä jopa kasteluletkulla. Oli vähällä ettei kissa kastunut ennen kuin suostui siirtymään etäämmälle :D

Parina viime päivänä en ole tarjennut istua keinussa tai muutenkaan ulkona, mutta eiköhän se helle vielä takaisin tule.

Hyvää viikonloppua kaikille :)

Retkelllä

Esikoinen lähti helatorstaina neljän päivän vaellukselle, mutta me kuopuksen kanssa tyydyimme vähän maltillisempaan retkeilyyn.

 Tämä on meidän kummankin lempiretkipaikka. Muutama vuosi sitten tämä kallio oli aivan mahdottoman kaukana, mutta nykyään se ei ole edes puolivälissä retkeä :)

Grisli oli tarkkana, kun lähistöllä liikkui kauriita. Se ei kuitenkaan viitsi lähteä niiden perään kovinkaan kauas.

Eikä tietenkään kannatakaan lähteä, ettei vain jää paitsi eväistä :D

 Juotavaa Grislille ei tarvitse ottaa mukaan, kun vielä näin keväällä löytyy lammikoita joista juoda. Lammikoiden vesi sitä paitsi tuntuu maistuvan paljon paremmalta kuin pullovesi :)

Torvijäkälä punertaa kauniisti.

Rahkasammal peitti ison palan kalliota.

Tien varjoisella puolella oli vielä lunta

ja aurinkoisella puolella kukkivat leskenlehdet. Kuulimme myös käen kukkuvan.

Plantaarifaskiitti on hieman parempi ja on kiva liikkua luonnossa kun jalka ei vaivaa koko ajan. Olen käynyt pari kertaa hierojalla ja hän on saanut täysin jumissa olevat pohkeeni parempaan kuntoon. Ensi maanantaina pääsen taas hemmottelemaan itseäni hierojalle :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Lunta tulvillaan

Marraskuun jatkuva vesisade vaihtui viimeisenä päivänä oikein kunnon lumipyryksi ja joulukuun ensimmäinen aamu valkeni lumisena. Koko perhe pääsi lumitöihin ja kevyttä puuterilunta olikin mukava lapioida. Lumi tuli kovan tuulen kera ja se oli kinostunut voimakkaasti. Meidän pihallamme on reilu kerros lunta mutta toisin paikoin maa oli aivan paljas.

Lunta oli tullut perjantaipäivän aikana niin paljon, että pitkäjalkainenkin koira upposi hankeen.

Grislillä ja kuopuksella riitti virtaa vielä lumitöiden jälkeenkin.

Järvellä oli ohut jääkerros, jonka päällä oli aavistus lunta. Jäälle ei kyllä ole vielä vähään aikaan menemistä ja toivottavasti myös pilkkijät malttavat pysyä toistaiseksi rannalla.

Aurinko näyttäytyi juuri ennen laskemistaan ja punasi taivaan kauniisti. Marraskuun harmaudessa ei tullut juurikaan liikuttua kameran kanssa, mutta luminen maisema innosti heti kuvaamaan. Kuvien laadusta huomaa kyllä, ettei kameraa ole tullut käytettyä kovin ahkerasti. Valotus on ihan pielessä, mutta haluan kuitenkin jakaa nämä talven ensitunnelmat kanssanne.

Vaikka ihmiset ja Grisli ulkoilivatkin ahkerasti, kissat päättivät pysyä tiukasti sisällä. Käytyään pari kertaa ulko-ovella Asterix meni kuivausrumpuun. Siellä ei ole ainakaan märkää ja kylmää :D

Oikein hyvää joulukuun alkua kaikille täällä piipahtaville.

Kaunis kuulas syyspäivä

Sunnuntaina oli aivan upea aurinkoinen ja täysin tyyni syyspäivä ja kuljeskelin ympäriinsä kameran kanssa.

Järven rannassa oli juuri ja juuri havaittava heikko jää.

Mustaherukkapensaan lehdet olivat vielä aivan vihreitä ja pysyivät jäätyneinäkin pensaassa kiinni.

Vaahtera oli pudottanut lehtensä ja esikoinen haravoi ne taksvärkkityönään. Pakkasen kuivaamia lehtiä olikin kuulemma kevyt haravoida ja kärrätä kasvimaalle.

Ostin pari reunusasteria kaksi vuotta sitten, mutta ne eivät kukkineet. Viime kesänä siirsin ne toiseen kukkapenkkiin ja tänä syksynä niissä on muutama pieni kukka.

Myöskään jouluruusut eivät viihtyneet ensimmäisessä paikassa ja siirsin nekin. Tänä vuonna toinen ehti tehdä pienet nuput ennen yöpakkasia.

Vien kaikki sisäkasvit keväällä ulos ja tuon ne sisään vasta kun alkaa olla liian viileää kasveille. Marraskuunkaktukset tuon ihan viimeisinä juuri ennen yöpakkasia ja ne innostuvat yleensä tekemään nuppuja ulkona ollessaan. Tänä vuonna kukoistuksia ei ole monta.

Halloweenin kunniaksi pojat tekivät kurpitsalyhdyt, jotka nostimme ulos ikkunalaudalle. Saa nähdä käyvätkö linnut nokkimassa niitä vai saavatko olla ilonamme vielä toisenkin illan :)

Aurinkoista ja muutenkin mukavaa viikkoa kaikille :)

Lohikäärmeteema jatkuu

Löysin pari viikkoa sitten Ravelrysta mysteerisukan ohjeen ja päätin osallistua. Tosin minun sukkani ei ollut varsinainen mysteeri, koska sukkaohjeen kaikki vihjeet ehdittiin julkaista ennen kuin olin ehtinyt kunnolla alkuunkaan.

Neuloin nämä 2 mm puikoilla Mayflower Stroempe og jumpergarnista, jota kului 65 g. Koska sukat aloitettiin varresta, en pystynyt sovittamaan teräosaa riittävän ajoissa ja niinpä sukista tuli hieman liian kapeat minulle. Kuopus halusi nämäkin sukat, eivät kuulemma ole yhtään tyttömäiset. Onneksi en laittanut sukkien varsiin helmiä, niin kuin ohjeessa neuvottiin :D

Sukkien hauskin juju on mielestäni kantapäässä. Kuten tarkkasilmäiset ehkä huomaavat, sukkien varret ovat hitusen löysät kuopuksen tikkukoipiin ;) Vasta kun kaikki vihjeet oli julkaistu, suunnittelija kertoi sukkien nimen: Dragonback. Tein itselleni vähän aikaa sitten Dragontail-nimiset sukat, joten jo puolella perheestä on lohikäärmesukat. Ja viime talvena tein itselleni lohikäärmelapaset.

Eräänä päivänä teetä keittäessäni keittiön ikkunan takana näkyi tällainen otus. Kauris makasi metsänreunassa kaikessa rauhassa eikä häiriintynyt edes kun menin ulos ottamaan kuvia.

Siinä se makoili ihan rauhassa parin metrin päässä naapurin autosta. Ensi kevät alkaa kyllä sillä kasvimaan aitaamisella, muuten on liikaa ruokailijoita jaolla. Osa naapureista on jo aidannut koko pihansa tai ainakin oleskelualueen, sen verran noita kauriita ja jäniksiä täällä liikuskelee.

Flunssa alkaa olla ohi ja olo on jo melko hyvä vaikkakin väsyttää vielä. Melko lievä tuo tauti onneksi oli.

Mukavaa sunnuntain jatkoa ja hyvää lokakuun alkua :)