Kesäkuun alun kukkivat

Lehtosinilatva on innokas kukkija ja kova levittäytymään. Sitä saa olla karsimassa jatkuvasti.

Suosikkikasvejani ovat akileijat. Sain Tarikalta ensin siemeniä, mutta kun ne eivät kylmäkäsittelystä eli syyskylvöstä huolimatta lähteneet itämään, Tarikka lähetti minulle muutaman taimen.

Luulin että kaikki kukkapenkissä olevat akileijat ovat saamiani vaaleanpunaisia ja olin hyvin yllättynyt, kun yksi olikin violetti. Keräsin tummanpunaisia, valkoisia ja violetteja siemeniä tienvierestä viime syksynä ja violetti olikin itänyt kukkapenkissäni! Tänä kesänä merkitsen eri väriset kukat metsänreunasta ja siirrän valkoisen ja tummanpunaisen taimen kukkapenkkiini. Siemenestä kasvatus vaikuttaa hankalammalta kuin taimien siirto.

Syreeni on aina yhtä kaunis ja hyväntuoksuinen. Pensaamme eivät oikein jaksaneet kukkia tänä kesänä. Lieneekö syynä liian vähäinen lannoitus?

Aidakkeessamme on myös unkarinsyreeniä, jota mies halusi ostaa sen nopeamman kasvun vuoksi. Unkarinsyreeni on kasvanut paljon hitaammin kuin miehen sisaren pihalta siirretyt tavalliset syreenit ja kukkii paljon vaatimattomammin :/

Kissat pitävät toisessa penkissä kasvavan mirrinmintun matalana, mutta toisessa penkissä se on päässyt jopa kukkimaan :)

 

Edellisessä postauksessa esittelin keijunkukan vaatimattomia kukkia. Ne olivatkin vasta nuppuja, mutta eivät kukatkaan kovin näyttäviä ole.

Keijunkukassa kauneinta ovat värikkäät lehdet, jotka tuovat kukkapenkkiin piristystä koko kesän.

Hopeahärkki on levittäytynyt kivikon reunaan.

Ruohosipulia meillä on pitkin pihaa ja väilillä jokin niistä pääsee kukkimaan.

 Kohta pääsemme herkuttelemaan mansikoilla. Tai sitten rastaat ovat nopeampia :D

Karviaisilla emme taida herkutella tänä kesänä. Asialla taisi olla melkoinen määrä karviaispistiäisiä, sillä lehdet syötiin aivan yhtäkkiä :(