Harjoittelua yhdellä neulalla

Opettelin neulakintaiden teon kolme vuotta sitten kansalaisopiston kurssilla ja teinkin muutamia kintaita. Silloin opettelin vain yhdenlaisen piston (suomalainen 2+2 F2) ja vain kärjestä suoralla aloituksella aloitettujen kintaiden teon. Opettaja antoi monisteita erilaisista töistä ja nettikin on neulakinnasohjeita pullollaan, mutta jotenkin vain jatko-opettelu jäi.

Kunnes viime keväänä luin, että Mervi Pasanen julkaisee neulakinnaskirjan syksyllä. Ryntäsin tilaamaan kirjan heti sen ilmestyttyä ja innostuin tekniikasta uudestaan. Kehuin jo aiemmin, että kirja on erittäin selkeä ja seikkaperäinen. Päätin että opettelen uusia pistoja ja teen muutakin kuin kintaita.

  

Ensimmäisenä innostuin tekemään kauluria. Kirjassa kauluri ylettyi olkapäille ja oli kauniin muotoinen. Minun lisäykseni epäonnstuivat eikä kauluri olisi levennyt riittävästi, joten tein tällaisen tynkäversion. Virheitäkin tässä on vilisemällä, mutta ainakin opin uuden piston ja neulaamaan tasona, kun aiemmin olen tehnyt työt aina pyörönä. Haluan kuitenkin näyttää nämä harjoitukseni virheineen kaikkineen. Voitte ainakin tuntea myötähäpeää kuvia katsoessanne ;)

  

Pisto on oslo 1+1 F2, jolloin lopputulos on melko ilmava. Käytin lankana Austermann Creativ + Filziä, ja tämänpaksuisella langalla pisto olisi saanut olla hieman pienempi. Minulla siis on liian paksu peukalo :D

  

oslo 1+1 F2

 

Seuraavaksi opettelin pyöreän aloituksen ja tein itselleni pipon. Lankana vieläkin Austermann Creativ + Filz, pisto tällä kertaa oslo 1+1 F1, jolloin lopputulos on hieman tiiviimpi kuin kaulurissa. Piposta tuli sopivan kokoinen, mutta kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, virheitä tuli tässäkin tehtyä omiksi tarpeiksi :D Enkä edes viitsi kertoa montako kertaa opettelin pyöreän aloituksen ennen kuin tajusin miten se tehdään. Ensin ajattelin että säilytän epäonnistuneet kokeilut kissojen leluina, mutta tulin siihen tulokseen etteivät kissatkaan tarvitse montaa kymmentä lelua... Neulakinnastekniikalla tehty työ kun ei purkaannu, vaan purkamiseen tarvitaan enemmän aikaa kuin tekemiseen - ja paljon pidemmät hermot kuin minulla on.

 

 oslo 1+1 F1 (ja kuva haluaa olla väärin päin)

Tässä vielä kolme vuotta sitten tekemäni kintaat, sama lanka ja pisto suomalainen 2+2 F2. Lanka on sama eikä peukalon paksuuskaan ole merkittävästi muuttunut, joten tämä pisto on paljon tiiviimpi kuin oslolainen.

 

Ihmettelette ehkä mitä nuo pistojen merkinnät tarkoittavat. Käytän Mervi Pasasen tapaa merkitä pistot, joten lisätietoa halukkaille löytyy kirjasta Yhdellä neulalla (Moreeni). Lyhyesti kyseessä on monenko langan ali ja yli neula kulkee ja moneenko edellisen kerroksen silmukaan pisto kiinnitetään. 

 

Tässä vielä koko setti: aiemmin tehdyt kintaat ja upo-uudet kauluri ja pipo. Ehkä en käytä näitä julkisesti, mutta aamulenkille koiran kanssa asusteet kyllä pääsevät.

Tämä syksy on ollut todella valoisa edeltäjäänsä verrattuna. Marraskuun puolivälissä aurinko valaisi puita näin kauniisti. Tällaiselle valosta riippuvaiselle syksy on ollut upea. Vaikka kyllä kaipaan jo lunta ja pikkupakkasta.