Terveisiä Vilnasta

Tämän vuoden lomamatkamme suuntautui viehättävään Vilnaan. Tästä auringonnousun portista mennään sisään vanhaan kaupunkiin.


 

Sää oli vaihteleva: välillä paistoi aurinko, välillä saimme reippaitakin sadekuuroja niskaamme. Lämpötila oli kaupunkimatkailuun sopiva n. 20 astetta.

 

Kaupungissa on uusia ja vanhoja rakennuksia sulassa sovussa.

Myös hylättyjä rakennuksia näkyi jopa ihan turistialueen eli vanhan kaupungin nähtävyyksien vieressä. Tähän rakennukseen joku oli kirjoittanut kannanottonsa.

 

Vaikka Vilna on museoita pullollaan, kävimme vain yhdessä: sota-ajoneuvomuseossa. Siellä pojat viihtyivätkin monta tuntia. Kaikkiin laitteisiin sai koskea ja autoihin sai mennä sisälle. Opasteet olivat valitettavasti vain liettuaksi, mutta kyllä museosta kieltä taitamatonkin sai jotakin irti - ainakin sellainen joka tietää jotakin autoista  :D

 

Vuokrasimme asunnon vähän turistialueen ulkopuolelta. Asuimme rauhallisella omakotialueella, josta käveli vanhaan kaupunkiin ja rautatieasemalle n. 10 minuuttia. Talon omistaja asui alakerrassa ja meillä oli käytössämme yläkerta.

 
 Talon koira Niki tykkäsi kovasti vieraista.

 

Vaikka tontit olivat pieniä, miltei jokaisella oli kasvihuone ja kasvimaa. Suosittuja kasveja olivat tomaatti, kurkku, peruna ja tilli. Myös marjapensaita ja -puita oli pihoilla paljon.

Alueella oli sekä vanhoja että uusia, pieniä ja isoja taloja. Osa oli huonokuntoisia, mutta silti niissä asuttiin.

 

 Osa oli remontoitu hienosti. Savupiipuista näkyy, että talon toisen päädyn remontti on vielä kesken.

Vanhojen talojen välissä oli aivan uusia, jopa keskeneräisiä taloja, mutta tyhjiä tontteja ei ollut. Todennäköisesti ne joilla on varaa, ostavat vanhan talon, purkavat sen ja raketavat uuden tilalle. Suomalaiset kaavoittajat olisivat taatusti saaneet harmaita hiuksia tällaisesta villistä rakentamisesta ;)

Käsityöaiheiset ostokset jäivät vähiin. Löysin yhden lankakaupan, mutta se oli suljettu eikä ovessa ollut aukioloaikoja, joten en viitsinyt palata sinne uudelleen. Muutamissa keskustan kaupoissa oli lankoja ikkunassa, mutta en käynyt niissä sisällä. Ainoat lankaostokseni tein kauppahallissa, jossa oli pieni liike aivan tupaten täynnä lankoja. Siellä oli paljon Alizen lankoja ja ostinkin yhden sukkalangan. Keltaiset langat ovat liettualaista ohutta pellavalankaa: 525 m / 100 g. Ostin myös venäjänkielisen Burdan, jossa oli kivoja ompeluohjeita. Koska ompelu ei kuitenkaan ole vahvimpia taitojani, ostin myös pitkän pellavamekon ja pellavaisen huivin. Ajattelin että se olisi riittävän juhlava asu työkaverini karonkkaan, jonne sain kutsun juuri ennen matkaa. Ilman huivia mekko toimii työvaatteenakin.

Muuten en joutunut turvautumaan ruostuneeseen venäjääni kuten viime kesänä Riiassa, vaan englannilla pärjäsi hyvin.