Tauon paikka

Nyt tuntuu siltä, että parantumaton sairauteni on sellaisessa vaiheessa, että joko pidän tauon blogin päivittämisessä tai sitten lopetan tämän kokonaan. En jaksa neuloa, en tehdä puutarhatöitä enkä mitään muutakaan mistä voisin teille kirjoittaa.

Lämmin kiitos teille muutamalle uskolliselle, jotka jaksatte kommetoida postauksiani. Ehkä saan aikaiseksi lukea teidän blogejanne, ehkä en.

Jaywalker Toe Up

Pähkäilin pitkään minkälaiset sukat tekisin Schachenmayrin Cotton Pairfect -puuvillasukkalangasta. Jokusen ei-tästä-tule-hyvä -aloituksen jälkeen tein tutut Jaywalkerit - toki kärjestä aloitettuna. Jouduin jonkin verran temppuilemaan pätkävärjätyn langan kanssa, että sain tehtyä yksivärisen kantapään. Niinpä minulla onkin jäljellä jokseenkin pätkitty kerä. Pitänee joskus ostaa toinen kerä ja yrittää yhdistää niistä jonkinlaiset sukat. Jos vaikka löytäisi vähemmän pliisua väriä, että saisi edes vähän enemmän minunnäköiseni sukat. Lanka on kuitenkin tosi kivan tuntuista, joten käyttöön nämäkin sukat tulevat. Eihän sitä kukaan näe minkäväriset sukat vaelluskengissäni ovat :)

 

 

 

 

Silmukoita on varvasosassa 26 päällä ja 24 pohjassa, varressa 26+26 s.  Puikot 2,5 mm pyöröt ja langanmenekki 40 g.

Neuleiden valmistuminen hidastuu huomattavasti, kun paluu töihin on taas koittanut. Suunnittelin edellisessä postauksessa meneväni syksyllä ompelukurssille, mutta kuinka ollakaan ilmoittauduin yhden viikonlopun hopeasormus-kurssille! Joten perästä kuuluu - tai sitten ei ;)

 

Hippimekko

...totesi Esikoinen ja lähti etsimään hippiäidilleen myynnissä olevia 70-luvun Volkswagen-pakettiautoja. Lupasi vielä maalata autoon kukkia :D

Myönnän etten ehkä pukisi tätä päälleni johtokunnan kokoukseen, mutta arkimekkona tämä käy. Tosin materiaali on viskoosia, joten pitää ensin  testata ihan kotioloissa onko mekko kovin hiostava.

Malli on sama kuin aiemmin esittelemässäni pellavatunikassa (Suuri Käsityö 5-6/16). Olen viime aikoina innostunut ompelemisesta, mikä oli minulle ehdoton no-no vielä vähän aikaa sitten. Onnistuin jopa tekemään pellavahousut, joihin tuli taskut sivusaumaan ja suunnittelen vakavasti meneväni taas syksyllä ompelukurssille. Jospa oppisin ompelemaan vetoketjun, napinlävet, vuorin... No, tuossa on kyllä haastetta usemalle vuodelle ;)


 

Papyrifera

Ohje on Gisela Freyerin Papyrifera, joka löytyy Ravelrysta ilmaiseksi. Neuloin sen version, jossa on helmiä (onko kellekään yllätys!). Lanka on Dutch Knitting Desing Vergeet Mij Nietje, pitsivahvuista silkkilankaa, puikot 3 mm Knit Pro Symponie pyöröt ja langanmenekki huimat 45 g.

Huivista tuli melko pieni: 75 x 150 cm. Helmetkin ovat pieniä ja läpinäkyviä, mutta kiiltelevät kivasti auringonvalossa.

Lämmintä teetä

Ostin jo jokin aika sitten kirjan Villit vallattomat teepannumyssyt, mutta vasta nyt sain aikaiseksi tehdä kirjan ohjeella pannumyssyn. Edellinen alkoikin olla jo melko elämää nähnyt.


Lankana käytin Aade Löngin 8/2 -vahvuista villaa ja siitä tulikin juuri sopivan kokoinen myssy Kustavin Saven isolle teepannulle.

Ensin tehtiin alusmekko

ja sitten sukkapuku

ja nämä yhdistämällä tuli kaksinkertainen pannumyssy, joka taatusti pitää teen lämpimänä, vaikka sitä joisi hitaamminkin. Löysin viimeksi Théhuoneella käydessäni uuden lempiteen: rosmariinilla, sitruunaruoholla ja sitruunankuorella maustetun valkoisen teen.

 

 

Lomalla olen pyrkinyt olemaan ulkona aina kun sää sallii (eli ei sada kaatamalla) ja nauttimaan ulkoilmassa lukemisesta ja neulomisesta. Perhosten lisäksi myös heinäsirkkoja ja sudenkorentoja näkyy paljon, mutta niitä en onnistunut tavoittamaan kameralla.

Grisli on sen verran rauhallisempaa sorttia, että siitä sain kuvan.

Mustaherukoita on vielä vähän poimimatta ja ensimmäiset tomaatit alkavat kypsyä.

Ostin keväällä Marketanpuiston markkinoilta herkullista ja kestävää oliiviyrttiä (takana) ja ensimmäistä kertaa myös curry-yrttiä. Se on kyllä kaunista, mutta maistuu suorastaan pahalta. Keväällä siinä oli mukava curryn maku, mutta se on kadonnut. Kasvi on niin kaunis, että taidan ostaa sitä ensi vuonnakin ihan vain koristeeksi.

Ommeltua

Kesäkuussa ilmestyneessä Suuri Käsityö -lehdessä oli kivoja ompeluohjeita. (Sen sijaan tässä uusimmassa heinäkuun numerossa ei ollut mitään mielenkiintoista ja olisin valmis luopumaan siitä, jos joku lehden haluaa.)

Ostin tapani mukaan Eurokankaan palalaarista pellavakangasta ja pähkäilin jonkin aikaa (lue: vähintään kuukauden) minkälaisen paidan siitä tekisin. Päädyin vihdoin tähän malliin, jossa oli vähän jujua eli pääntielaskokset ja taskut, mutta joka kuitenkin oli riittävän yksinkertainen minunkin vähäisille ompelutaidoilleni. Melkein rupesi harmittamaan, etten tehnyt mekkoa, mutta toisaalta paidoille on kyllä enemmän tarvetta. Myönnetään, että korjasin asian ja leikkasin toisesta kankaasta samalla kaavalla mekkomittaisen. Se odottaa kuitenkin säiden kylmenemistä / sadetta, sillä minä auringolla käyvä en malta aurinkoisena päivänä olla sisällä. Toimistotyöntekijänä yritän ulkoilla lomani aikana niin paljon kuin mahdollista ja kerätä D-vitamiinia varastoon :)

Ompelulanka loppui kesken ja kävin ostamassa sitä lisää paikkakunnan pienestä käsityöliikkeestä. Kurkkasin pikaisesti myös neulelankahyllyt ja sieltä löytyi puuvillasukkalankaa. Olen katsellut sitä netissä, mutta en ole oikein tykästynyt sen hempeisiin pätkävärjättyihin väreihin. Ei tämäkään ole yhtään minunväristäni lankaa, mutta haluan kuitenkin tehdä puuvillasukat itselleni. Aiemmat alkavat olla loppuunkävellyt. Pitää vain löytää jokin kiva malli, koska ihan sileää en taida viitsiä tehdä. Lanka on kyllä värjätty niin, että siitä saisi identtisen parin niin että yksivärinen osuus tulisi varpaisiin, kantaan ja resoriin, mutta sukat pitäisi aloittaa varresta. Kuulostaa ihan liian valmiiksipureksitulta :D

Puneltaen

Osakaisen arvonnassa voittamani vironvilla ei jättänyt rauhaan yksien sukkien jälkeen, vaan minun piti neulata siitä vielä toiset. Tällä kertaa tein Klas Brita -malliset sukat, joita sovitin joka välissä, että tulisi minulle sopivat.

Koska lankaa riitti, tein lisää ja lisää pituutta, kunnes lopulta sukat yltivät polviin asti.

Tästä kuvasta ei ehkä uskoisi, että nämä istuvat kenenkään jalkaan, mutta niin ne vain ovat minulle sopivat. Olen joskus museoissa ihmetellyt neulakinnastekniikalla tehtyjen sukkien omituista mallia, mutta kyllä aiemminkin on osattu tehdä istuvia sukkia.

Nilkassa olisin voinut tehdä vähän enemmän kavennuksia.

Pyöreä aloitus on minulle aina haste, sillä siitä tupaa tulemaan liian löysä niin kuin nytkin. Täytyy tehdä seuraavalla kerralla pari ensimmäistä kerrosta tukevammalla pistolla ja katsoa auttaako se.

 

 

Ja sitten siihen otsikkoon "puneltaen". Se on pisto, jossa takimmainen lanka otetaan neulalle kiertäen. Sillä tavoin tulee litteä pisto. Muuten pisto on koko sukassa 2+2 F2 puneltaen, mutta reunassa on pari kerrosta lettireunaa 2+2 F1.

Saa nähdä pysyvätkö sukat ylhäällä, sillä pari painaa 106 g. Jos eivät, täytyy tehdä nyöri.