3/5 huivia

Aikaisemmista vahingoista viisastumattomana ryhdyin tekemään tätä huivia 600 m lankavyyhdistä, vaikka ohjeen tekijän mukaan lankaa tarvitaan 800 m. Varmuuden vuoksi tein huivin vielä uniikista käsinvärjätystä langasta, ettei vain olisi mahdollista saada lankaa lisää. Olen huomannut, että minun käsialallani huiveihin menee enemmänkin lankaa kuin ohjeissa on sanottu. Mutta ei, tykään näemmä hakata päätäni länsiuusmaalaiseen mäntyyn toistuvasti :D

Vaikka lankani riitti vain kolmeen kaavioon viidestä, huiville tuli silti ihan kivasti kokoa: korkeus 65 cm ja siipiväli 188 cm. Ohje on Renee Leveringtonin Naomh (maksullinen ohje Ravelryssa), jonka neuloin maksuttomana KAL-huivina AMS-13, tosin "vähän" jälkikäteen.

En ole ennen tehnyt pitsihuivia pätkävärjätystä langasta, mutta tämä Zelda's Dippins Wild and Free (väri Juhannustanssit) sopii huiviin mielestäni oikein mainiosti. Huivissa on helmiäkin, vaikkeivät ne kuvasta oikein erotukaan. 9/0 helmet ovat aika pieniä, mutta luonnossa ne erottuvat riittävästi. Puikkokoko olisi saanut olla pienempi; neuloin tämän huivin 4 mm Knit Pro Cubikseilla.

Ehkä olen kuitenkin edes vähän oppivainen, sillä seuraavaa  huivia samanvahvuisesta langasta olen tekemässä 3 mm puikoilla. Ja lankaa pitäisi olla riittävästi (1800 m), sillä päätin käyttää huiviin kolmea eri väriä :D

Kissat ovat nauttineet kesästä (kuten emäntänsäkin). Asterix käy välillä sisällä syömässä ja nukkuukin hetken, mutta pääasiassa se on ulkona. Dessi sentään nukkuu yöt sisällä, vaikka muuten sitäkin näkee lähinnä pihalla. Syksyn tullen Dessi siirtyy hyvin nopeasti sisäkissaksi, mutta Asterix ulkoilee huonollakin säällä. .

Mukavaa elokuista viikkoa kaikille! Saa nähdä saadaanko niitä luvattuja trooppisia öitä - ukkosista ei olisi niin väliä :)

 

Pihalla tapahtunutta

Tämän kesän toiseksi suurin urakka (parkkipaikan salaojituksen jälkeen) oli laattakäytävän jatkaminen. Samalla levensimme vanhoja käytäviä joistakin paikoista.

Olemme rakentaneet käytävää pikkuhiljaa vuosien varrella ja tämän kesän urakan jälkeen portilta (jota ei vielä ole rakennettu) pääsee käytävää pitkin terassin, keinun ja taustalla näkyvän kasvimaan kautta katokselle (jonka rikkoutunut katto pitää uusia). Sulkeista voittekin sitten lukea tulevien vuosien puutarhahommia ;) Tänä kesänä aion vielä nyhtää laattojen välissä kasvavia rikkaruohoja pois. Käytävän rakentamisen aikana pitkäksi venähtänyt ruoho on jo leikattu siistiksi :)

Tuolla loppupäässä käytävä on vähän turhan kapea, mutta toisaalta se on myös vähimmällä käytöllä.

Heinä-elokuun komein kukkija on ehdottomasti syyskaunosilmä.

Myös villanukkajäkkärä kukkii innokkaasti - paikassa josta luulin siirtäneeni sen pois viime kesänä :D

Viime vuonna kääpiöomenapuussamme oli loppujen lopuksi vain kaksi omenaa, kun tuuli pudotti muut. Tänä vuonna omenoita on sentään toistakymmentä.

Chilejä ja paprikoita sen sijaan tullee omiksi tarpeiksi, jos lämmin sää jatkuu. Nämä eivät mahdu pieniin kasvihuonesiini, mutta ovat onneksi viihtyneet ulkona. Kun vähänkin viilenee, siirrän ne yöksi sisälle. Ensimmäiset tomaatit on jo syöty ja lisää kypsyy koko ajan.

Mustaherukat on jo säilötty. Osan söin poimiessani, osan pakastin aamupuuron kanssa syötäväksi ja parista kilosta tein hyytelöä.

Pihalla riittää vielä hommia, mutta viime päivinä on ollut sen verran viileää ja sateista että olen töiden jälkeen tehnyt sisätöitä (lue: neulonut). Viikonlopuksi on luvattu taas hyviä ulkoilukelejä. Niitä odotellessa :)

Pientä ja nopeaa

Halusin välillä tehdä varastossa olevasta langasta jotain nopeaa. Neuloin veljenpojalle sukat Novita 7 veljestä -langasta.

Koska lanka ei suostunut loppumaan koon 43 sukkiin, tein vielä lapaset kaveriksi. Näissä punainen lanka loppui kesken ja jatkoin peukaloissa Viking Jannella. Väriero näkyy luonnossa selvästi, mutta näistä ei ollut tarkoituskaan tehdä juhlakäsineitä vaan käyttövaattet, joten ei anneta värieron haitata :) Harmaata lankaa jäi vieläkin, joten se jalostunee jossain välissä joksikin.

Sukat ja lapaset menivät pukinkontiin, mutta niitä tehdessäni muistin että veljenpojallani on syntymäpäivä heinäkuussa. Tein hänelle kaksinkertaisen pannunalusen isoäidinneliöistä ja pari patalappua kaveriksi. Lanka on Schachenmayr Wash and Filz it, joka ikävästi haalistui jo 40 asteen pesussa. Käytin näihin kaikki loput 150 g, joten pääsin kivasti eroon siitä langasta :D

Huomenna palaan töihin, joten neulominen ja virkkaaminen vähenee. Tänään aion nauttia auringonpaisteesta kotipihalla oleskellen.

Lotta Wisteria Walk -blogista lähetti minulle itse tekemänsä kauniin pikku kirjasen. Taidan ottaa tämän mukaan ulos ja kirjata siihen ensi vuoden puutarhasuunitelmia. Kiitos, Lotta :)

Leppoisaa sunnuntaita muillekin :)

Mieluisat naapurit

Lempineulontapaikaltani keinulta on näin hyvä näkyvyys uusimpien naapureidemme kotiin.

Pönttöä asuttaa kirjosieppopariskunta, kuten miltei joka kesä. Joinakin kesinä pöntössä on majaillut talitiaisperhe.

Dessi nukkui vieressäni keinulla, mutta lähellä lentelevät kirjosiepot ja haarapääskyt alkoivat kiinnostaa. Jos lintunaapurit äityvät kovin meluisiksi, tiedämme mennä ajamaan liian lähellä pesää oleilevat kissat kauemmaksi. Dessi lähtee kun puhuu kovaan ääneen tai taputtaa käsiään yhteen, mutta paksukorvaisemman Asterixin olen joutunut ajamaan pois pesän lähettyviltä jopa kasteluletkulla. Oli vähällä ettei kissa kastunut ennen kuin suostui siirtymään etäämmälle :D

Parina viime päivänä en ole tarjennut istua keinussa tai muutenkaan ulkona, mutta eiköhän se helle vielä takaisin tule.

Hyvää viikonloppua kaikille :)

Heinäkuussakin kukkii

 Pihamme tämän hetken runsain kukkija on tarha-alpi, jota on vähän joka puolella.

Ketoneilikka on levittäytynyt liuskekivien väliin.

Krassit ilmeisesti ottivat nokkiinsa, kun niiden kasvupaikan vierestä kaadettiin laho pihlaja. Liekö kaatajan saapas osunut krasseihin liian monta kertaa ;) Kolmeen krassiin tuli vain yksi kukoistus, mutta sitäkin paremman värinen.

Dessi ei ole jaksanut syödä kaikkea mirrinminttua eikä ole viime päivinä maannut sitä lakoon, joten sekin kukkii pienin valkoisin kukin.

.

Kylvin kukkapenkin täytteeksi punakosmoskukkaa ja se on täyttänyt tehtävänsä kiitettävästi. Sillä täytän tyhjiä välejä ensi kesänäkin.

Kukoistukset ovat ensin tumman fuksian punaisia ja vaalenevat pikkuhiljaa ennen lakastumistaan.

Maksaruohoakin on useassa paikassa. Se on lehdiltään niin kaunis, että olin ihan unohtaa kuvata kukoistukset.

Kuunliljassa kauneinta ovat ehdottomasti lehdet. Sen kukoistus on lehtien kokoon nähden hyvin vaaatimaton, mutta yksittäiset kukat kauniin muotoisia. Kuunlijat kasvavat niin ahdingossa, että niitä on pakko siirtää muualle ensi keväänä. Näistä riittää kavereillekin, kuten myös monista muista kasveistani :)

Meinaan välillä ihan unohtaa koristekasvit, kun olen niin ilahtunut tomaateista. Vielä ne eivät punerra, mutta ei se kaukana ole. Viime kesän tomaattisato jäi lievästi sanoen vaatimattomaksi.

Grisli on sitä mieltä, ettei lämmin luita riko :D Se makaa usein kuumalla laudoituksella, vaikka varjossakin voisi olla. Olen saanut ihan minulle sopivan koiran. Minäkin istun auringonpaisteessa neulomassa ja nautin helteestä.

Tiistaina on tarkoitus lähteä käymään Pohjanmaalla. Kiitos kaikille pysähdyspaikkavihjeistä :) Hammas on matkassa mukana, valitettavasti. Minulla oli poistoaika varattuna perjantai-illaksi, mutta hammaslääkäri totesi heti, että hampaan pystyy poistamaan vain kirurgi. Vähän harmitti kun edellinen hammaslääkäri piti poistoa ihan pikkujuttuna. Onneksi hän varasi poistoajan kuitenkin kokeneemmalle kollegalleen. Ei tiedä missä olisin jos tämä ensimmäinen lääkäri olisi lähtenyt yrittämään hampaan poistoa :/ Olisi hän voinut kuitenkin pyytää toista lääkäriä katsomaan röntgenkuvat ja vasta sitten varata poistoajan. No, parempi näin, kun kivutkin ovat siedettävät.

Vihreä puuvillaneule

Ohje tähän neuleeseen löytyi Modasta 4/2013, malli 24. Neule on tehty ylhäältä alas ilman yhtään saumaa. Lanka on reilu vuosi sitten Karnaluksista ostamaani Madame Tricot Camillaa, jota kului 450 g eli käytin kaiken mitä minulla oli. Paidasta tuli kivan pituinen, kun jätin hihat vähän vajaamittaisiksi. Puikkoina käytin puisia 3,25 mm Knit Pro pyöröjä.

Kuvio on tehty erittäin yksinkertaisesti tekemällä yhdellä kerroksella langankiertoja ja pudottamalla ne seuraavalla kerroksella. Langakiertojen ylä- ja alapuolella on neulottu kerros nurjaa, muuten neule on sileää oikeaa. Olen näemmä ihastunut liehuhelmoihin, koska jo aiemmin keväällä tein Pinaattitunikan :)

Ylimmän kuvan on ottanut esikoinen, joka neuleen kuvaamista enemmän keskittyi koiran kuvaamiseen :D

Lankavarastoni meinasi jo melkein supistua, kun Neuleharppujen virallinen Wollmeise-trokari Drucilla laittoi tyrkylle Twiniä. Pakkohan minun oli ostaa pois noin minunväriseni lanka :D

Viikonloppuna onkin hyvin aikaa tehdä käsitöitä, kun en pihatöihinkään kyken. Osittain puhjennut viisaudenhampaani alkoi vihoitella ja menen huomenna poistattamaan sen. Seuraavat päivät pitänee ottaa vähän rauhallisemmin, mutta onneksi suurin pihaurakka on jo aika hyvässä mallissa.  

Ensi viikolla poikien ja minun on tarkoitus tehdä pieni kotimaan lomamatka. Käymme Ylihärmässä hakemassa esikoisen Jawaan vanteita. Otan mielelläni vastaan vinkkejä mukavista pysähdyspaikoista Tampereen ja Ylihärmän välillä. Kodin ja Tampereen välinen matka porhalletaan pysähtymättä. Ajattelin ajaa matkan toiseen suuntaan Seinäjoen ja toiseen suuntaan Virtain kautta. Parkanon automuseo on yhtenä kohteena ja ehkäpä myöskin Kauhavan kangasaitta ;)

Tiacan

Veljentyttöni menee elokuussa naimisiin ja hän pyysi minua neulomaan itselleen huivin morsiuspukuaan täydentämään. Malliksi valikoitui Kristi Holaasin suunnittelema Tiacan (maksullinen ohje Ravelryssa) ja langaksi helmenharmaa Colourmartin kashmir-silkki-merino. Huivi painaa helmineen 70 g, josta helmien osuus on n. 10 g. Neuloin tätä ompelulangan paksuista lankaa 3 mm Knit Pro pyöröillä.

Huivista tuli toivottavasti sopivan kokoinen: siipiväli on 160 cm ja korkeus 56 cm. Veljentyttöni on samanlyhyinen kuin minä, joten huivi yltää hänelläkin vähän vyötärön alapuolelle. Huomaan että kuvausasuksi valitsemani kirjava kesämekko ei ollutkaan paras mahdollinen valinta.

Huivissa on kaunis kuvio, joka kaartuu keskisilmukasta kummallekin puolelle.

Huiviin tuli vain 400 helmeä (edelliseen huiviini tuli 2400) ja ostin Villihelmestä kauniita tsekkiläisiä 6/0 siemenhelmiä.

Huivi oli muuten helppo ja nopeakin neuloa, mutta päättelykerros oli tuskaa. Päättely tehtiin virkkaamaalla ketjusilmukkaketjuja ja yhdistämällä välillä 3 ja välillä 2 neulottua silmukkaa. Jokaisen ketjun keskelle tuli helmi. En meinannut millään saada virkkausjäljestä riittävän tasaista, mutta olen lopputulokseen kuitenkin ihan tyytyväinen. Se on paljon parempi kuin pöydällä kuvatusta kuvasta voisi pätellä. Ketjut asettuvat kauniisti, kun huivi on puettuna päälle.

Kun tämän kevyen huivin jälkeen jatkoin omaa puuvillapaitaani, tuntui että se painoi ainakin kilon ja lanka on kamalan kovaa. Niin sitä tottuu luksuslankoihin ;)