Kuvauspäivä

 

Sunnuntaina oli hetken aikaa jopa aurinkoista, joten sain vihdoinkin otettua kuvia useammastakin valmistuneesta työstä.

 

 

Olen marinoinut jo useamman vuoden ihanan pehmoista Schachenmayrin reumalankaa, josta olen aikonut neuloa jotakin reumasta kärsivälle veljeni vaimolle. Vihdoin löysin langalle sopivan mallin: Kipinä. Ensimmäisestä versiosta tuli vähän liian pitkät, joten päätin pitää ne itselläni ja neuloa lahjaksi uudet. Olipa taas kätevä tapa kartuttaa omaa kämmekäsvarastoa :D

 

Puikkoina käytin 2,25 mm Knit Pro Symphonie -pyöröjä ja yhteen pariin meni n. 30 g lankaa.

 

Huomasin alkusyksyllä talvivaatteita esiin ottaessani garderobissani pahan puutteen: Minulla ei ole oranssia pipoa! Koska sain edellisessä postauksessa esittelemäni kerän pirteän oranssia Stepiä, päätin korjata asian heti. Malliksi valikoitui Hallstatt (maksullinen ohje Ralvelryssa). Puikkoina käytin 2,75 mm Knit Pro -pyöröjä.

Vaikka pipossa on paljon pieniä palmikoita, kaaviot ovat niin selkeät että neulominen oli helppoa. Suosittelen tätä ohjetta lämpimästi.

Pikkupalmikoiden jälkeen kaipasin jotakin yksinkertaista neulottavaa, joten päätin tehdä veljen tyttärelle ja hänen puolisolleen lapaset. Kupla (ilmaisohje Ravelryssa) on kiva ja todella helppo malli.

Oranssi ja punainen lanka ovat Hjertegarn Limaa ja harmaa Novita Suomivillaa. Tarkoituksenani oli alun perin testata miten hyvin Suomivilla sopii neulakintaiden tekemiseen, mutta päätin sittenkin päästä helpolla ja neuloa lapaset.

Tein tumpuista tarkoituksella melko väljät, niin että niiden alle voi pukea toiset käsineet.

Kuplat ovat hauskan näköisiä ja sisäpuolellekin muodostuu hieno kuvio.

 

 

 

 

 

 

Seuraavaksi aloittamani neule kiinnostaa Dessiä kovasti, koska lanka on Vironvillaa, jota on aivan ihana neulahuovuttaa kaikilla tassuilla :D Malli on Ravelryssa julkaistu KAL, joten siitä ei vielä sen enempää ;)

Nymphalidea

Järjestelin lankojani ja huomasin että minulla on kaksi toisiinsa sopivaa pitsilankajämäkerää, joista uskoin tulevan hyvän kokoisen huivin. Loppujen lopuksi huiviin meni vain 50 g lankaa, joten lankoja jäi vielä vähintään toiseen huiviin :D

Malli on Knittyssa julkaistu Nymphalidea, joka on suunniteltu paksummalle langalle. Omassa huivissani vihreä lanka on Grignasco Merinosilkiä ja harmaa Colourmartin Merino/Silk/Cashemerea. Huivistani tuli vähän lötkö, vaikka neuloin sen 2,25 mm puikoilla, mutta se on ihanan ilmava ja pehmeä ja sen saa kiedottua moninkerroin kaulan ympäri.

Huivissa on kapea pitsiraita sekä sileä ja ainaoikein -osuus, jotka neulotaan yhtaikaa. Huivi on helppotekoinen, muttei kuitenkaan tylsä neulottava. Huivin toisessa päässä on pitkä "häntä", jota en millään saanut aseteltua kuvaan.

Huivin kuvaaminen osoittatui muutenkin haasteelliseksi. Olin eilen lomalla ja siis poikkeuksellisesti kotona valoisaan aikaan. Yritin kuvata huivia ulkona, mutta kova tuuli sotki suunnitelmat.

Sisällä kuvatessa taas ahkera apulainen Dessi yritti tunkea itseään joka kuvaan.  

Eikä langan määrä tietenkään päässyt vähenemään, koska huivin valmistuttua kotiutui Ravelryn Kaheleiden syysvaihtopaketti, jossa oli 200 g lankaa, vieläpä suosikkilankaani Stepiä kahdessa suosikkivärissäni. Sukanpingottimia olen kaivannut pitkään, mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia. Parini lähetti vielä polkupyöränlampun, kun mainitsin että kaikki lamppumme ovat niin hyvässä tallessa ettei löydy mistään :D Tällä paketilla tuli taas vähän valoa pimeään vuodenaikaan.

Lämpimin jaloin

Kaipasin jotakin nopeaa ja helppoa neulottavaa ja löysin Ravelrysta ilmaisohjeen Footies. Lanka ei ollut ihan samanpaksuista kuin ohjeessa, joten lisäilin ja vähentelin silmukoita ja kerroksia sieltä täältä ja sain aikaan n. 43 numeron tossut, jotka toivottavasti sopivat veljeni jalkaan.

Neuloin tossut Red Heart Liviasta 4 mm puikoilla. Lankaa kului 75 g eli kolmesta kerästä saisi kahdet tossut. Tossut olivat tosiaan nopeatekoiset, joten tällaiset voi neuloa kun pitää saada äkkiä tehtyä jokin pikkulahja.

Kukkapenkeissä ei enää kuki mikään muu kuin reunusasterit. Nekin kärsivät vähän viimekesäisestä talon rappauksesta, mutta jaksoivat sentään tehdä muutaman kukan.

Sää alkaa olla epäotollinen pihatöille, mutta vielä viime lauantaina oli kiva ulkoiluilma. Mies kävi hakemassa peräkärryllisen uskomattoman edullista ja hyvälaatuista multaa HSY:n noutopisteeltä Viikistä. Lisäsin multaa kaikkiin kukkapenkkeihin ja kasvimaille, mutta vielä sitä riittää nurmikon parantamiseenkin.

Asterix oli kovin innokkaasti mukana pihatöissä, kuten tietysti myös Grisli, mutta Dessin ulkoilut ovat supistuneet pariin piipahdukseen pihalla. Kylmä, märkä ja Dessi eivät sovi yhteen :)

Talven varalle

 

Varauduin talven viimoihin neulomalla paksun kaulurin monta vuotta marinoituneesta Novita Nalle Colorista, jolle kaveriksi löytyi beigeä Nallea. Ei todellakaan minun värejäni eikä tästä alunperin pitänyt tulla kauluria minulle, mutta ohjeen väärintulkinnan vuoksi kauluri jääkin omaan käyttöön. 

 

Eipä tuolla ole niin väliä minkävärisiä asusteita käyttää kun ulkoilee koiran kanssa aamu- tai iltahämärässä.

Kauluri on niin iso, että sen voi vetäistä lämmittämään korvia ja poskia. Talven tuiskut ja tuulet, täältä tullaan :)

Pimeässä ulkoillessa on tärkeää myös näkyä. Niinpä neuloin Schachenmayr Lumiosta itselleni säärystimet ja ranteenlämmittimet. Molemmat ovat niin isoja, että ne voi vetäistä lahkeiden/hihojen ja toisten käsineiden päälle lisälämmikkeeksi. Neuloin nämä asusteet 10 mm puikoilla ja kyllä oli hankalaa. Kädet tulivat kipeiksi ja tuntui ettei moisista haloista saa millään otetta. Lanka oli oikein mukavan pehmeän tuntuista, vaikka puhdasta muovia onkin.

 

Nämä neulotut heijastimet ovat vain muiden heijastinten lisänä. Minulla on vaatteissa heijastimia ja pimeällä liikkuessani käytän lisäksi valoa. Koiran heijastinpannassakin roikkuu valo, joten meidät pitäisi nähdä melko kaukaa.

 

Muistakaa käyttää heijastimia. Ne ovat halpa turva.

 

Koska toivon, että myös lukijani näkyvät liikenteessä, arvon tähän postaukseen 10.10. mennessä kommentoineiden kesken heijastimen takkiin tai laukkuun kiinnitettäväksi.

Rosalina

Neuloin ensimmäisen Rosalina-pipon puolitoista vuotta sitten ja olen käyttänyt sitä paljon. Täksi syksyksi neuloin Rosalinan Wetterhoffin Sivillasta ja pienistä läpinäkyvistä helmistä. Lankaa kului 50 g ja puikkoina käytin 2,25 mm Knit Pro Symphonie -pyöröjä. Sivilla on vähän liian laskeutuvaa lankaa tähän pipoon, mutta tykkään lopputuloksesta silti. Se on enemmän baskerityyppinen ja sopii juhlavammaksi päähineeksi.

 

 

Pipo on kaunis ja kiva tehdä, mutta en osaa ottaa siitä kunnollisia kuvia, joten joudutte tyytymään tähän kuopuksen otokseen.

Muutamana aamuna onkin jo tarvinnut sekä pipoa että käsineitä, mutta päivisin on ollut melko lämmintä. Juuri tällaisista aurinkoisista syyspäivistä tykkään.

Ruskeaa

Ruskea ei ole ollenkaan minun värini. Niinpä laatikossa pyöri vuositolkulla esikoisen paidasta jääneet viisi kerää Drops Delightia. Päätin, että lanka on vihdoin saatava pois varastosta, joten neuloin siitä veljenpojalle sukat kokoa 43.

Lankaa kului n. 85 g ja puikkoina käytin 2,25 mm Knit Pro Symphonie pyöröjä. Aloitin sukat kärjestä ja lisäsin silmukoita kunnes niitä oli yhteensä 72. Langan paksuus vaihtelee sen verran ettei siinä oikein näy mikään kuvio, joten neuloin 2 krs 2 o 2 n ja 2 krs oikein. Kantapää on taas se perinteinen tiimalasikantapää.

Sukkien kaveriksi tein samalla mallineuleella vielä tumput, joihin kului n. 65 g lankaa. Aloitin tumput kärjestä ja tein niihin intiaanipeukalon, joka istuu ainakin minun käteeni tosi hyvin. Tässä kuvassa langan väri on oikea. Kun sain setin valmiiksi, huomasin että annoin viime jouluna veljenpojalle sukat ja tumput. Ehkä ensi vuonna pitää keksiä jotakin muuta :D

Lankaa jäi yhä, joten neuloin vielä entiselle työkaverille Mojo-sukat (ilmaisohje Ravelryssa). Nämä ovat kokoa 37 ja niissä on 64 silmukkaa. Langanmenekki oli n. 65 g.

Eikä lanka loppunut vieläkään ihan kokonaan, mutta innostukseni neuloa sitä loppui. Ja vaikka ruskea ei siis todellakaan ole ollenkaan minun  värini, ostin silti vyyhin WM Purea värissä Ebenholz. Tämähän on melkein mustaa, eikö - ja sitä paitsi aion yhdistää sen oranssiin lankaan ;)

Kesällä ei tullut juotua teetä kovinkaan paljon, mutta ilmojen viiletessä lämmin juoma alkaa taas maistua. Kävin Théhuoneella ostamassa voimakkaan mausteista Nepal Masala chaita, joka maistuu erinomaiselta mantelimaidon kera ja pirteän makuista Appelisiininkukkateetä, joka sisältää Pai Mu Tania maustettuna appelsiininkukilla ja -paloilla.

Lukuintokin alkaa pikku hiljaa palailla, vaikka täytyy sanoa että luin edellistä kirjaa pitkään. Kirja oli Virpi Hämeen-Antillan uusin, Marionetit, enkä jotenkin saanut siitä minkäänlaista otetta. Sujuvasti kirjoiettu, mutta jotenkin vaisu kirja. Värinä se voisi olla juuri ruskea :)

Keittiön verho

Kesällä ilmestyneessä Suuri käsityö -lehdessä oli virkattu naisen paita, josta minulle tuli heti halu käyttää kuviota keittiön verhoon. Verho on virkattu 2 mm koukulla Novita Colori -langasta, jota kului 250 g eli kaikki mitä sain käsiini. Verhosta olisi saanut tulla hieman leveämpi, mutta lanka ei riittänyt enempään. Verhon kuvaaminen ikkunassa olikin haasteellista enkä onnistunut saamaan kuin tällaisen lähikuvan toisesta perhosesta. Verhossa on kaksi perhosta päällekkäin.

Vähän turhan kesäinen verho näin syksyyn mutta taidan antaa sen olla paikallaan talviverhojen ripustamiseen asti.

Verhon valmistumisen myötä lankavarastoni ehti hetkeksi jopa supistua. Olen käyttänyt tänä vuonna 4937 g lankaa ja ostanut 4717 g. Tilanne kyllä "korjaantuu" kohta, koska viime viikolla ostamani lankavyyhti kotiutunee piakkoin. Lisäksi ilmoittauduin mukaan syysvaihtoon Ravelryssa, joten lahjalankaakin on syksyn mittaan tulossa. Ja kun parille pitää ostaa lankaa, voi olla että ihan vahingossa vyyhtejä hyppää omaankin ostoskoriin ;)

Elokuun sateissa tuntui että kesä on jo ohi, kun syksyllä kukkivat kasvit lakastuivat eivätkä tomaatit ja chilit jaksaneet kypsyä. Onneksi sentään viime viikolla nähtiin vähän aurinkoakin ja tomaatit ovat taas alkaneet kypsyä. Chilit ovat jo sisällä ja pääsevät ulos vain aurinkoisina päivinä.

Piipahdin Marketan puiston sadonkorjuumarkkinoilla lauantaina ja ostin joitakin tulpaanin ja pikarililjan sipuleita. Ehkä remontin vuoksi kovia kokenut kukkapenkki olisi niiden ansiosta ensi keväänä kauniimpi.

Toivottavasti sateinen loppukesä saa sienet kasvamaan. Ainakaan toistaiseksi suppilovahveropaikoillani ei näy sienen sientä eikä rouskujakaan ole vielä noussut. Sen sijaan hirvikärpäsiä on ihan riittävästi :/

Mukavaa syyskuuta!