Kulttuuripääkaupunki 2014

eli terveisiä Riiasta.

Vietin poikien kanssa muutaman päivän kaupunkiloman. Riika on kaunis kaupunki, josta löytyy paljon nähtävää ja koettavaa.

Euroopan kulttuuripääkaupungin asema on epäilemättä vielä lisännyt kaupungin kulttuuritarjontaa ja satuimme paikalle juuri kuorofestivaalien aikaan. Matkaseurani vain ei ollut oikein kiinnostunutta kuorolaulusta, mutta onnistuin kuuntelemaan muutamia esityksiä vanhassa kaupungissa kävellessämme.

Oopperan kulmalla on hauska patsas koiransa kanssa kävelyllä olevasta pariskunnasta.

Samoilta kulmilta löytyy myös silta, jonka kaiteet ovat täynnä lukkoja. Myös veljentyttäreni kiinnitti tänne lukon kihlautuessaan, mutta jostain kumman syystä pojat eivät innostuneet etsimään sitä ;)

Väsyttyämme kävelyyn teimme kierroksen veneellä, joka kiersi vanhan kaupungin kanavaa ja Daugava-jokea pitkin. Kaupungissa on lukuisia siltoja, joista tässä rautatiesilta.

Kanavassa oli useita suihkulähteitä ja tällaisia veneitä sekä rannalla että lautoilla vedessä. Myös ihan toimivia veneitä näkyi :)

Vuokrasin asunnon airbnb:n kautta ja se osoittautui paremmaksi kuin osasin odottaakaan. Asunto oli tilava ja sijaitsi todella keskeisellä paikalla päärautatieaseman lähellä vanhan kaupungin kupeessa. Asunto sijaitsi 1800-luvulla rakennetussa talossa sisäpihalla ja oli todella hiljainen, vaikka kadun puolella oli bussipysäkki juuri talon kohdalla. Portaat olivat hurjat ja voin vain kuvitella millaista on kuljettaa huonekaluja näitä pitkin, kun jo matkalaukun raahaaminen neljänteen kerrokseen kävi työstä.

Pojat löysivät avoimen oven talon ullakolle ja heidän piti tietysti käydä siellä katselemassa ja valokuvaamassa. Viereisessä talossa (matala katto oikella) oli sirkus ja vastapäätä (kuvan vasemmassa laidassa) luonnontieteellinen museo, jossa kävimme ainoana sateisena päivänä.

Koska olin liikkeellä poikien kanssa, kävimme tietysti myös automuseossa. Tästä kuvasta voi olla vaikea tunnistaa kuljettajaa, mutta kyllä siinä on itse Brezhnev kolaroimassaan autossa :D

 

Onnistuin eksymään  matkalla vain kerran. Selityksenä lienee, että kuljimme vain tämän ainoan kerran maan alla. Meidän piti alittaa kahden kadun risteys ja palatessamme ehdotin lähtemistä aivan väärään suuntaan. Minä menen täysin sekaisin suunnista jos joudun maan alle :D Onneksi olimme aivan kotikulmilla ja koska olimme eksyneet zeppeliinihallien luo, kävimme katsastamassa siellä olevan torin tarjonnan. Vihannekset näyttivät erinomaisilta, mutta muu tarjonta oli lähinnä halpisvaatteita. Yllättävää oli, että Riiassa pärjäsi venäjällä paremmin kuin englannilla. Nuoret puhuivat englantia, mutta taksikuskit ja torimyyjät vain latviaa tai venäjää. Tulipa verestettyä ruostunutta kielitaitoa.

 Käsityöläiskojuja oli sekä vanhassa kaupungissa että asuntomme viereisessä puistossa. Nämä turistihintaiset kissatossut jäivät Riikaan, mutta löysin kivan kesämekon. Aivan taloamme vastapäätä oli käsityöliike, joka oli avoinna tiistaista perjantaihin. Me olimme matkalla lauantaista tiistaiaamuun, joten se jäi katsastamatta. Muitakaan käsityöliikkeitä ei matkan varrelle osunut. Matka oli kaiken kaikkiaan onnistunut, mutta olisin viihtynyt pari päivää pidempään. Suosittelen Riikaa kaikille kaupunkimatkailusta kiinnostuneille.



Darling Buds of May

Etsiskelin Ravelrysta kesäpaitaohjetta, mutta kuinka kävikään: Löysin Caroline Steinfordin hurmaavan pyöreän pitsihuivi Darling Buds of May. Pitihän se saada heti puikoille, vaikka minulla muutama pitsihuivi jo onkin.

Ohje on erityisen selkeä ja helppolukuinen. Olin kuitenkin ainakin Ravelryssa ensimmäinen huivin neulonut ja löysin ohjeesta pienen virheen. Caroline korjasi sen heti ja nyt ohje on kunnossa.

Vaikka pitsiä neulottiinkn joka kerroksella, se ei ollut ollenkaan hankalaa, kun kaikki kerrokset olivat oikeita. Se hyvä puoli on ympyrää neulottaessa, että nurjaa puolta ei tarvitse neuloa ollenkaan.

Puikkoina käytin 3 mm Knit Pro Symphonie -pyöröjä. Oranssi lanka on Zelda's Dippins Wild and Free, värinä Halloween. Noin puolivälissä aloin epäillä langan riittävyyttä, mutta kyllähän se riitti - reunukseen asti. Onneksi reunus neulotaan erikseen, joten jämäkeräni Colourmartin silkkilankaa pääsi käyttöön. Se riitti juuri ja juuri. Lopputulos on oikeastaan ihan onnistunut, vaikka ensin epäilinkin toisen värin käyttöä.

Tähän huiviin meni 120 g lankaa, mutta koska ostin jo ennen huivin valmistumista 500 g lisää, ei lankavarastoni oikein näytä pienenemisen merkkejä. Puolivuotiskatsaus osoittaa, että tänä vuonna olen neulonut 3023 g ja ostanut 4617 g lankaa ja varaston suuruus on tällä hetkellä 10286 g. Langan kulutus on ihan hyvä, mutta ostotahti ollut alkuvuonna vähän liian kiivas.

Juhannussäät eivät oikein suosineet juhlijoita. Minä vietin juhannuksen flunssaa potien, joten sateinen ja kylmä sää ei niin kauehasti haitannut. Onneksi viikon kuluttua alkaa neljän viikon hellejakso. Ai mistä tiedän: Minulla on silloin loma :D

Kesäkuun alussa kukkivia

 

Bellikset kukkivat vieläkin kauniisti seinänvieruspenkissä ja akileijat ovat aloittaneet kukintansa. Penkin toisessa reunassa on Outdoor Girl -tomaatteja, jotka tekivät viime kesänä satoa lokakuuhun asti. Saa nähdä miten tänä kesänä käy.

Vaaleanpunaisen akileijan olen saanut blogikaverilta Tarikalta.

Violetin akileijan onnistuin siirtämään tien varresta. Siellä kasvaa myös valkoisia ja tummanpunaisia akileijoja, mutta en ole onnistunut saamaan niitä kasvamaan siemenestä. Tosin myös tila tässä penkissä loppuu, joten pitää kaivaa uusi kukkapenkki jos haluan lisää akileijoja :D

Hopeahärkki on levinnyt parkkipaikan viereisessä penkissä hyvin. Se on myös vähän levähtänyt, koska Grislistä on mukava pureskella luuta hopeahärkin päällä.

Lehtosinilatvakin on levinnyt hyvin.

Yhdestä penkistä löytyi pieni tupas violettia mirrinminttua. Se taitaa olla vähän puristuksessa, koska ei ole levinnyt yhtä hyvin kuin toisessa penkissä kasvava valkoinen.

Syreenipensaat ovat kasvaneet ja tarjoavat jo kivasti näkösuojaa naapuriin.

Meillä on myös unkarinsyreeniä, joka kukkii vaatimattomammin kuin suomalainen, kasvaa hitaammin ja kestää sään vaihtelua huonommin. En ymmärrä miksi sitä tuli joskus hankittua.

Puutarhan hoito muistutaa neulomisharrastusta siinä, että muutaman vuoden kuluttua ei voi käsittää miksi jotain kasvia tai lankaa on tullut ostettua. Maku muuttuu tai taidot kehittyvät, kummasta sitten lieneekin kysymys. Onneksi sekä suurin osa kasveista että langoista tuntuu vuosienkin jälkeen oikein hyviltä hankinnoilta :)

Mukavaa loppuviikkoa!

Kukkii kukkii

Viime päivien lämpimät säät ovat saaneet kasvit kasvamaan ja kukkimaan hurjaa vauhtia. Kultatyräkki aivan humahti täyteen kukoistuksia.

Orvokitkin alkoivat kukkia hetkessä.

Myös mansikat ovat täynnä kukoistuksia, joista toivottavasti kehittyy paljon marjoja.

Dessi herkuttelee mirrinmintulla, jota myös Asterix käy välillä salaa maistelemassa. Tämän viereen ei kannata istuttaa mitään kovin herkkää, koska se tulee joka tapauksessa tallatuksi :D

Kylmänkukan kukoistus on kuihduttuaan hauska huiskale.

Koska olen kuitenkin enemmän hyöty- kuin koristepuutarhuri, minua ilahduttavat erityisesti mustaherukan kukoistukset.

Ja tietysti myös omenankukat.

Tein eilen kevään ensimmäisen raparperipiirakan ja siitä katosi samantien parempiin suihin jo huomattava osa.

Tänä keväänä kaikki Outdoor Girl -tomaatin taimet itivät ja taimista tuli parin viikon kylmän kauden aikana oikein tukevia. Koska en henno heittää hyviä taimia pois, minulla on kymmenen tomaatin tainta ulkosalla kukkapenkissä ja ruukuissa. Saa nähdä miten selviävät huomenna alkavasta kylmästä kaudesta. Onneksi ostin paljon harsoa, että saan kaikki kasvit suojattua kylmältä.

Minikasvihuoneessa on kaksi Tigerella-tomaattia, jotka ovat itäneet hitaasti ja ovat vielä kovin pieniä ja kaksi komeaa paprikan tainta sekä muutama basilika. Basilikat tuskin selviävät ennustetusta sään viilenemisestä, mutta minulla on niitä myös sisällä kasvamassa.

Kasvilavassa on kesäkurpitsa, omenakurpitsa, kaksi pensaspapua, sipulia, salaattia ja retiisiä. Minulla on tapana kylvää keväisin kaikkiin väleihin nopeasti kasvavaa salaattia ja retiisiä, jotka voi syödä ennen kuin muut kasvit valtaavat tilan. Taustalla olevaan kasvimaahan istutin palmukaalin väliin samettikukkaa, jonka toivon auttavan pitämään tuholaiset kurissa. Viime kesänä ötökät söivät kaikki palmukaalin taimet. Tänä vuonna pitää olla nopeampi ruiskuttamaan tuholaisten vaivaamat kasvit nokkosvedellä.

Suunnittelin jo kaivavani jouluruusut pois penkistä, koska ne eivät ole vielä koskaan kukkineet. Eilen huomasin, että toisessa on useita nuppuja ja yksi jo auennut kukoistus. Kannatti olla saamaton ja jättää kasvit maahan :D


 

Toukokuun kukkijoita

Pikkutulppaanit kukkivat ahkerasti.

Isompien tulppaanien kukinta alkaa olla jo ohi eivätkä ne yltäneet kukkimisinnossa pienempiensä veroisiksi. Vaikuttikohan asiaan se, että viime vuonna lähes kaikki tulppaanit päätyivät kauriiden vatsoihin.

Aikaisempina vuosina minulla on ollut valkoista, vaaleanpunaista ja tummanpunaista bellistä. Tänä vuonna näyttää olevan tummanpunaista ja keltaista :0

Kevätesikot jaksavat kukkia innokkaasti joka kevät.

Tähän kukkapenkkiin olen istuttanut keltaisia ja violetteja perennoja. Tykkään tästä väriyhdistelmästä.

Viime viikonloppuna istutin osan Outdoor Girl -tomaateista ruukkuihin ja penkkiin talon seinustalle. Kylmä kausi taisi olla hyvästä, koska tomaatit melkein lakkasivat kasvamasta pariksi viikoksi ja niistä näyttää tulevan tosi tukevia tänä keväänä. Viime vuonna tomaatit olivat paljon korkeampia ja hontelompia kun istutin ne ulos.

Kylvin kasvimaalle vähän salaattia, tilliä ja persiljaa, mutta ensi viikonloppuna ajattelin kylvää loputkin kasvit.

Grisli on nauttinut lämpimistä ilmoista ja viihtyy pihalla aina kun joku puuhastelee siellä. Tämä luu on niin tärkeä, että se pitää joskus ottaa kävelyllekin mukaan <3 Onneksi Grisli ei hautaa luita kasvimaalle. Dessin kanssa meillä on välillä hieman erimielisyyttä siitä mihin suuntaan kasvien juurien tulisi olla. Dessistä kun on hienoa, että joku pehmentää vessamullan valmiiksi. Kuka sitä kovaan multaan tarpeitaan tekisi :D

Lämmintä ja aurinkoista viikonloppua! Lauantaina on Marketanpuiston puutarhamarkkinat, joissa taidan piipahtaa ainakin hakemassa ideoita.

Toinen Flare

Neuloin jo alkuvuonna yhden Veera Välimäen suunnitteleman Flaren ja tykästyin paitaan niin kovasti, että tein toisenkin.

 

Tässä lankana on Wollmeise Twin väreissä Orient, Campari Orange ja Campari Piccolo. Paita on neulottu ylhäältä alas ja sain langat käytettyä niin, että yksi loppui kokonaan ja kahta jäi muutama metri jäljelle :D

Puikkoina käytin 2,5 mm Knit Pro Symphonie -pyöröjä.

Vaikka sileän oikean neulominen onkin melko puuduttavaa, sain paidan neulottua alle kuukaudessa. Välillä teki kyllä mieli aloittaa jokin oikein oikein pitsinen tai palmikkoinen työ rinnalla tehtäväksi, mutta halusin saada paidan valmiiksi. Kyllä tälle vielä tänäkin kesänä käyttöä tulee, vaikka lämpöaalto iskikin. Viimeistään kesäkuun alussa viilenee, kun koululaiset ovat jääneet lomalle ;)

Voi olla että monen silmään kolmella värillä tehty raidoitus näyttää levottomalta, mutta minua värien yhdistelmä miellyttää :) Neuloin vartalon raidoittaen Orientia ja Piccoloa ja hihat sekä resorit Campari Orangella.

Jos olisin saanut paidan valmiiksi päivää aikaisemmin, lankavarastoni olisi pienentynyt reilusti alkuvuoden saldosta. Koska paita valmistui vasta sen jälkeen kun olin käynyt Porvoossa Teeteen alennusmyynnissä ostamassa 2,5 kg lankaa, lankavarasto ei päässyt hupenemaan. Ostin 1 kg harmaata Sandnes Garn Linea, 1 kg Sandnes Garn Duoa ja 500 g Sublime Yarns Egyptian cottonia (joka sivumennen sanoen pääsi jo puikoille). Olisin ostanut enemmänkin lankaa, mutta olin paikalla pari minuuttia varastomyynnin aukeamisen jälkeen ja juutuin pahasti ruuhkaan. Ensi vuonna pitää olla aikaisemmin liikkeellä :D

Kevät?!?!?!?!?!?!

Vappusää sen kun jatkuu ja taimiparat joutuvat kärvistelemään sisällä ahtaudessa. En tykkää yhtään :(

Rupesin jo tekemään kesäkäsityötä eli virkkaamaan peitonpaloja yhteen, mutta palasin takaisin talvisempiin puuhiin eli villapaidan neulomiseen.

Koska pihatöihin ei vieläkään tarkene sen isommin ryhtyä, lukemiselle on jäänyt reilusti aikaa. Viimeksi luin Unni Lindellin erinomaisen dekkarin Sokerivalhe. Kirja on hyvin kirjoitettu ja loppuratkaisu on mielenkiintoinen. Vähän kyllä huolestuin päähenkilön Cato Isakssenin puolesta. Onko hän enää päähenkilö ja alkaako pehmetä Marian Dahlen ja tämän bokserin suhteen ;) Lukekaa ja nauttikaa.